Neljännesvuosisata

Mulla oli sattumoisin eilen synttärit, mutta niistä on saanut nauttia ihan useampanakin päivänä. Sunnuntai-iltana kun tulin linnaretkeltä kotiin, keittiön pöydällä odotti paketti Suomesta. Suklaata, teetä ja ihan hulvaton kortti maailman parhailta kavereilta! Mie istuin keittiön pöydän ääressä ja kikatin väsyneen hervottomasti ja kämppikset ihmetteli että nyt se sekos. Asianomaisille valtavan suuri kiitos, ootte ihan huippuja! 

Maanantaiksi oltiin sovittu kämppisten kanssa yhteinen illallinen ja että kaikki laittaa jotain tarjolle. Sitä ruokaa oli ihan älytön määrä! Ja Ian tempaisi esiin kortin jonka tyypit oli yhdessä hankkineet ja toivottelivat kovasti hyvää syntymäpäivää ja esittelivät että kato nyt kun kakun päällä on H-kirjain ihan siun kunniaksi. Voihan höpsöt tyypit. Mie panostin paistamalla lettuja jälkiruuaksi, kermavaahdon ja mansikkahillon kanssa tarjoiltuna tietysti. 

Paistettua kalaa tomaatti-pippurikastikkeessa Jessicalta, paistettua riisiä Ianilta,
kiinalaisia taikinanyyttejä ja suklaamuffinsseja Irikseltä.

Maissimuroilla leivitettyä kanaa Monicalta ja kinkkupaprikamuffinsseja Nooralta.

Porkkanakakku ja hieno H-kirjain Estheriltä. 

Tuon ruokamäärän jälkeen oli kyllä semmonen ähky ettei mitään järkeä! Ja mie tosiaan paistelin vielä niitä lettujakin, hyvin näyttivät maistuvan. Ja ihmettelivät eikös pannukakkujen/lettujen tekemiseen tarvii ostaa semmonen pancake-mix kaupasta. Valistin heitä että ei tarvii, suomalaiset letut on maailman yksinkertaisin asia mihin ei mitään jauheita tarvita.

Tiistaina eli eilen olin sit luvannut että kämppikset saa täytekakkua. Aamulla herätessä olo oli melko kuollut, flunssa on tehnyt pari päivää tuloaan. Kurkku oli kipeä, nenä tukossa ja joka lihasta kolotti ja pakotti. Äiti laittoi heti aamusta viestin ja parempi puolisko soitti onnitteluja niin se piristi kyllä kummasti. Ja sitten vielä Finrexiniä kurkusta alas, niin synttärisankari oli taas jokseenkin toimintakuntoinen. Kun Monica raahautui jalkeille ja tiedustelin mikä on olo (se oli kans valitellut kurkkukipua), vastaus oli "like death", eli jokseenkin samoissa tunnelmissa oltiin! 

Mie paistoin itselleni aamupalaksikin lettuja koska syntymäpäivä.

Maanantaina kaupassa käydessä olin olevinaan ostanut kaiken tarpeellisen kakkua varten mutta kun rupesin kokoilemaan aineksia pöydälle niin tajusin että kerma meni niiden lettujen kanssa. Nouuuuuu! Piti siis raahautua vielä puolikuntoisena kauppaan. Kun kerran läksin, ostin samalla itselleni synttärikukiksi kimpun tulppaaneja. Pitäähän sitä nyt kukkia olla. 

Kakkua syömään oli kutsuttu myös sekä miun että Monican buddyt, mutta Otilia laittoi viestiä että hänellä on tuomiopäivän päänsärky eikä pääse tulemaan. Annea odoteltiin aikamme mutta sitten tekstiviestillä selvisi että hän oli erehtynyt päivästä, luuli että piti tulla vasta torstaina. No eipä siinä, syötiin sitten kakkua kämppisten kanssa. Mie pelkäsin että kakkua jää hirveän paljon yli mutta sen verran miehekkään kokoisia siivuja tytöt veisti että ei siitä jäänyt kuin 1/4 jääkaappiin säilöttäväksi. Veikkaan kyllä että eiköhän sekin sieltä ole kauppansa tehnyt, tytöt teki yötä myöten jotain esseetä. Heräsin joskus puoli neljältä aamuyöllä ja kävin vettä keittiöstä, niin Ian, Jessica ja Iris istui vielä olohuoneen pöydän ääressä tietokoneineen. Hulluja tyttöjä! 

Kakku ja synttärikukat. 

Ja jos en mie tästä hyvin pahasti sairastu niin perjantaina olis tarkoitus vielä kurssikavereiden kanssa illastaa tässä meidän kämpillä ja käydä jossain ulkona istumassa. Otiliakin lupasi viedä teelle joku päivä. Ei se juhliminen tähän loppunut!